SERGIO: Swords
No jopas. Turhaan ei ole Sergion pitkään kypsyteltyä debyyttiä kehuttu pystyyn
ja poikittain.
Sellainen on vibansa, ettei tuo meinaa punteissa pysyä.
Swords
seikkailee koko kestonsa viidentoista vuoden takaisissa tunnelmissa; 1980-90-lukujen
taitteen vaihtoehtorock huokuu sen joka solusta. Sonic Youth, Dinosaur Jr.,
Pixies. Muiden muassa
tällaisista bändeistä Sergio on lihaksi tullut, ja mikäs moisen joukon seurassa
on omaa terää hakea.
Vaikutteet
ovat toki selviä, mutta Sergio ei alennu kaivautumaan missään välissä aidan
ali.
Oma ääni on se käskevin. Sen biiseissä on samaan aikaan voimaa, herkkyyttä
ja tyyliä. Ja mikä parasta,
meno on tiukkaa kautta linjan, löysäilyyn ei sorruta missään vaiheessa. Nykymaailman
perisynti,
liika levyn pituus, vältetään sekin kellottamalla kesto vähän 40 minuutin
päälle.
Jos
Sergio iskee albumidebytanttina (vaikkakin pian kymmenvuotiaana sellaisena)
näin kovaa,
ei jatkolta voi odotella muuta kuin suurempia salamoita.Sitä ennen tämä levy
tulee pyörimään
soittimessa sen tuhannen tuhatta kertaa.
MR (Subteksti 528 http://www.subtv.fi/subteksti/automated/528e.htm)