SERGIO: Swords

No jopas. Turhaan ei ole Sergion pitkään kypsyteltyä debyyttiä kehuttu pystyyn ja poikittain.
Sellainen on vibansa, ettei tuo meinaa punteissa pysyä.

Swords seikkailee koko kestonsa viidentoista vuoden takaisissa tunnelmissa; 1980-90-lukujen
taitteen vaihtoehtorock huokuu sen joka solusta. Sonic Youth, Dinosaur Jr., Pixies. Muiden muassa
tällaisista bändeistä Sergio on lihaksi tullut, ja mikäs moisen joukon seurassa on omaa terää hakea.

Vaikutteet ovat toki selviä, mutta Sergio ei alennu kaivautumaan missään välissä aidan ali.
Oma ääni on se käskevin. Sen biiseissä on samaan aikaan voimaa, herkkyyttä ja tyyliä. Ja mikä parasta,
meno on tiukkaa kautta linjan, löysäilyyn ei sorruta missään vaiheessa. Nykymaailman perisynti,
liika levyn pituus, vältetään sekin kellottamalla kesto vähän 40 minuutin päälle.

Jos Sergio iskee albumidebytanttina (vaikkakin pian kymmenvuotiaana sellaisena) näin kovaa,
ei jatkolta voi odotella muuta kuin suurempia salamoita.Sitä ennen tämä levy tulee pyörimään
soittimessa sen tuhannen tuhatta kertaa.

MR (Subteksti 528 http://www.subtv.fi/subteksti/automated/528e.htm)