Sergio Swords (Verdura 2005)

Sergio taitaa vakuuttavan äänimassan luomisen. Se ei ole ihme, sillä yhtye on kypsytellyt albumidebyyttiään lähemmäs kymmenen vuotta. 40 minuuttiin tiivistetty Swords onkin vaikuttava näyttö Sergion osaamisesta ja näkemyksestä, varma ilon aihe niin Sonic Youthin kuin Mogwain tinkimättömästä otteesta tykkääville.

Kotkalais-Turkulaisen viisikon soundi on hyvin tasa-arvoinen. Sähköbasson tiivis syke ja rumpujen tarkka nakutus takaavat kappaleiden ryhdikkyyden. Aluksi suurimman vaikutuksen tekee karu ja kaunis kitaraosasto, mutta kunhan kolmen kitaran kiivaasta vyörytyksestä ja komeasta sooloilusta on toipunut, kiinnittyy huomio yhtyeen upeaan dynamiikkaan.

Onneksi Sergio uskaltaa hengähtää välillä. Half Past -kappaleen alkuosan kaltaiset kellutukset tekevät kokonaisuudelle hyvää. Kaivattua vaihtelua levylle tuovat myös esimerkiksi Wakeful-biisin atonaalinen kitaranäppäily ja Travellerin liikkeelle pakottava diskobiitti. Albumin ainoalta turhalta raidalta maistuu paikallaan tarpova Trapdoors, kunnes sen tempo vaihtuu ja yhtye antaa näytteen tiukkuudestaan.

Kaiken soitannollisen loiston rinnalla myös bassoa soittavan Jari Kieloston lauluosuudet jäävät hieman ilmeettömiksi. Sama ongelma on tullut vastaan monilla muillakin muuten kiitettävillä kotimaisilla vaihtoehtorock-julkaisuilla. Johtuisikohan se tuottamisesta ja laulattamisesta, sillä tuskin muualla solistit niin paljon parempia ovat.

* * * *

Tero Alanko (Soundi 4/2005) http://www.soundi.fi/arviot_05.html